Pääkirjoitus

Palautetta, please!

Olen viime vuosina tutustunut usean keskisuuren yrityksen työhyvinvointikyselyiden tuloksiin. Kaikissa oli sama havainto: erityisesti suorittavassa työssä olevat työntekijät kokivat saavansa liian vähän palautetta. Ylemmän portaan toimihenkilöt kokivat saavansa työstään palautetta jonkin verran enemmän, mutta silti liian vähän. Mitä tämä kertoo?

Ainakin sen, että työntekijät kaipaavat palautetta työstään! Ja sen, että mitä alempana organisaatiossa työntekijä on, sitä heikommin hänellä usein on käsitys siitä, miten hänen työnsä esimiehen mielestä sujuu ja mihin hänen työnsä vaikuttaa. Lähiesimies on siis kriittinen tekijä palautteen antamisessa.

Omasta työstä saatu palaute ohjaa tekemistä, motivaatiota ja työn tulosta. Ilman palautetta moni työntekijä kokee ennemmin tai myöhemmin epävarmuutta siitä, tekeekö hän oikeita asioita ja onnistuuko hän esimiehen ja yrityksen mielestä tehtävässään.

Suomessa on tässä asiassa iso kulttuurin muutos meneillään. Oma sukupolveni ei niinkään ole tottunut odottamaan, saamaan tai antamaan palautetta. Töitä on tehty sillä oletuksella, että esimies tulee kyllä kertomaan, jos joku asia menee pieleen.

Nuoremmalle sukupolvelle tämä malli ei enää toimi. He eivät ainoastaan toivo, vaan suorastaan pitävät oikeutenaan saada palautetta. He odottavat valmentavaa johtamista, jossa esimies keskustelee, kysyy, sparraa, kannustaa, ohjaa, antaa ja myös ottaa vastaan palautetta. Eikä vain myönteistä vaan myös korjaavaa palautetta. Nuori työntekijä haluaa kuulla, missä hän voi onnistua vielä paremmin.

Tässä lehdessä kerromme muun muassa yrityksistä, joissa uusi sukupolvi on ottamassa johtovastuuta. Näille nuorille johtajille on itsestään selvää kuunnella työntekijöitä ja antaa palautetta. Otetaan heistä oppia ja annetaan palautetta työtovereille, alaisille ja omalle esimiehelle. Luodaan yhdessä kannustavaa johtamiskulttuuria!

Heini Mäkilä
toimitusjohtaja

talement paakirjoitus